Liian antautunut Raamatulle?
(Overcommitted to the Bible?)

Hiljattain eräässä konferenssissa kaikkein suosituimman luennon seurauksena saliin ahtautui neljä kertaa enemmän kuulijoita kuin suunniteltu salin kapasiteetti salli. Tuon kiinnostavan luennon aihe oli: “Kuinka evankeeliset tulivat liian antautuneiksi Raamatulle ja mitä voidaan tehdä asian auttamiseksi”.

Puhuja sanoi: “Pohjois-Amerikan evankeelisessa yhteisössä on yliantautuneisuutta Raamatun arvovaltaan, joka on väärää, holtittomuutta ja vahingollista Kristuksen asialle.” Hän väitti, että tämä yliantautuminen aiheuttaa ahdasmielistä ja irvokasta kristillisyyden vääristelyä. Hän myöskin sanoi, että ongelma oli siinä, että Raamattua pidetään ainoana tiedonlähteenä Jumalasta, moraalisuudesta ja monesta muusta tärkeästä asiasta. En aio väsyttää sinua enempää kaikella hänen mielettömällä höpötyksellään.

“No mitäs siinä”, kuulen sinun sanovan, “mitä muutakaan voit odottaa ateistisilta, liberaali teologeilta ja muilta uskomattomilta?” Ongelma on siinä, että tämän idean ehdotti ei vähempi kuin J.P. Moreland evankeelisten teologisessa yhteisössä (J.P. Moreland on tunnettu evankeelinen teologian tohtori ja professori Talbotin teologisessa opistossa, jota pidetään konservatiivisena evankeelisena seminaarina).

Jos tämä tarkoittaa millainen on evankeelinen, niin minä en ole sitä.

Ensinnäkin meidän on vakuutettava, että Raamattu on todella ainoa tiedonlähde Jumalasta. Jumalasta ei voida löytää mitään tietoa muualta kuin hänen sanastaan. Eikä Raamattu ole vain ainoa tiedonlähde Jumalasta, vaan myöskin ainoa tiedonlähde moraalisuudesta (oikeasta ja väärästä) ja kaikesta tärkeästä, mikä koskee ihmiskuntaa. Sukupolvien aikana uskovat ja seurakunnat ovat vakuuttaneet, että Raamattu on ainoa auktoriteetti ja erehtymätön sääntö uskolle, käytännölle, opille ja jokapäiväiselle elämälle. Tai uskonpuhdistajien sanoilla : “Sola Scriptura” (Vain Raamattu).

Surullinen tosiasia on, että Moreland vain puki sanoiksi sen, mitä monet kristityt ajattelevat. Vaikka he eivät myöntäisikään, niin suurin osa kristityistä uskoo enemmän tieteeseen kuin Raamattuun. He luottavat enemmän omiin kokemuksiinsa kuin Raamattuun, ja luottavat perinnäissääntöihinsä enemmän kuin Jumalan sanaan. Monet sanovat, että terve järki on yhtä hyvä kuin Raamatun totuus. Psykologiaa pidetään ajalle tärkeämpänä kuin Jumalan sanaa ja televisio on enemmän totta (ja jännittävämpää) kuin kirja. Ja kaikkein pahinta on se, kun he uskovat pastoriaan, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa.

Seuraavaksi meidän tulee kysyä: “Ovatko evankeeliset todella yliantautuneet Raamatulle?” Vastaus on ehdottoman varma EI! Totuus on se, että suurin osa kristityistä ei usko todella Raamattuun ja vielä vähemmän antautuvat sille. Ja ennenkuin puhumme yleisesti, ajatelkaamme ensin omaa kohtaamme. Totuus on, että jos sinä ja minä todella uskoisimme, että Raamattu on todella auktoriteettinen Jumalan sana, me eläisimme eri tavalla ja olisimme aivan erilaisia ihmisiä. Tässä on joitain todistetta:

• Raamattu sanoo: “...jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi (Matt.12:36-37). Jos me todella uskoisimme sen, ei meistä kukaan sanoisi puoliakaan siitä, mitä me sanomme.
• Raamattu opettaa, että uskomattomat tuomitaan iankaikkiseen
  kadotukseen. (Ilm.20:14-15). Jos me todella uskoisimme sen, me viettäisimme enemmän aikaa polvillamme rukoilemassa. Ja me kehoittaisimme ihmisiä laittamaan asiat kuntoon Jumalan kanssa sellaisella vilpittömyydellä, että me itsekin uskomme, mitä me sanomme.
• Ja Raamattu opettaa, että Jeesus tulee pian, aikana joilloin me emme odota. (1.Tess.5:2-3). Mutta suuri enemmistö kristityistä elää ikäänkuin hän ei koskaan tulisi takaisin.
• Raamattu ilmoittaa, että Jumala tietää ja näkee kaiken koko ajan, ja me kuitenkin käyttäydymme ikäänkuin Jumala ei tiedä eikä näe, mitä me teemme salassa, ja että hän ole tietoinen pettämisestä, valheista ja ulkokultaisuudestamme.

Samalla tavalla voimme tutkia lukemattomia Raamatun kohtia ja havaita, että vain hyvin harvat meistä todella uskovat Raamattuun ja antautuvat sille, ei vain lukemalla , vaan elämällä sen mukaan. Vain hyvin harvat kristityt uskovat, että Raamattu on Jumalan sana - san jonka Jumala on puhunut. Useimmat uskovat, että se vain sisältää joitain sanoja Jumalasta ohjeena onnelliseen elämään.

Ei, Raamattu on yhtä kuin: Jumala puhuu ihmiskunnalle. Sillä ei ole yhtään vähemmän auktoriteettiä kuin niillä kymmenellä käskyllä, jotka
Jumala itse kirjoitti kivitauluihin Siionin vuorella. Hän ei ole muuttanut mieltään sanaansa nähden ja sen mukaan jokainen elämä ja teko tullaan tuomitsemaan. Milloin vain avaamme tuon kirjan sivun, meidän tulee tehdä se kunnioituksella ja pelolla - ne ovat Jumalan iankaikkiset sanat.

Me emme tarvitse vähemmän antautumista Raamatulle, me tarvitsemme enemmän - paljon enemmän. Me tarvitsemme tuoreen nöyryyden, rakkauden ja kunnioituksen Raamattuun. Se ei saa olla perustana arvelulle ja väittelylle vaan tottelevaisuudelle ja käytännölle. Me tarvitsemme saarnaajia, jotka ovat ehdoitta antautuneet Raamatun arvovaltaan, koko Raamatulle eikä millekään muulle. Me tarvitsemme miehiä, jotka “saarnaavat sanaa” pelottomasti ja puolueettomasti (2.Tim.4:2). Me tarvitsemme kristittyjä, jotka ovat tarpeeksi nöyriä uskomaan Jumalan sanaan, vaikka toiset sanoisivat ja ajattelisivat mitä tahansa. Ja me tarvitsemme seurakuntia, jotka todella odottavat jäseniensä elävän Raamatun mukaan. Lyhyesti - meidän tarvitsee palata takaisin Raamattuun.

Harhaoppiset kuten Moreland tulisi erottaa seurakunnasta julkisesti. Opistot ja niiden tuotteet, jotka hyväksyvät sellaiset uskomattomat tulee kiertää kaukaa. Seurakuntien ei tulisi ottaa vastaan saarnaajia, jotka ovat opiskelleet sellaisissa seminaareissa.

Jos ajattelet, että se on liian radikaalia, niin kuule mitä Paavali sanoo: “Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal.1:8).

“Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.” (1Kor.1:20-21).